sunnuntai 30. elokuuta 2009

Työkaluja ja oppimateriaalia

Innostuin kertaamaan uudelleen alusta pänttäysskriptilläni tuota 500:n gismun joukkoa alusta alkaen. Samalla pohdiskelin kokemuksia ja alla käytyä keskustelua. On varmasti totta, miten laadukkaasti tahansa sanojen pänttäys on ohjelmoitu ja tuettu, että sanat, lojbanin käsitteet, niiden merkitys ja todellinen käyttö ei tällä metodilla voi painua mieleen todelliseksi kielen osaamiseksi. Tarvitaan vielä jotakin muuta.

Jospa tässä tilanteessa olisi asiallisinta, että palaisin aikaisemmin kesällä aloittamaani "satunnais-bridi-generaattori" -työkalun pariin. Sain siihen jo "toiminnanoireita", mutta se jäi kesken. Työkalu muodostuu kahdesta osasta: (1) suoritettavasta koodista ja (2) isosta tekstiedostosta, joka määrittelee kullekin brivlalle mahdollisia sumteja ja niiden yhdistelmiä. Koitan tutkia, olisiko mielekästä tässä vaiheessa urakalla koota kaikki nuo aikaisemmin mainitut runsaat 500 gismua työkalun tasolla toistensa suhteen määritteleväksi mammuttirakenteeksi. Tein jo yhden sellaisen, joka määritteli n. 50 tavallisinta "oppikirjatason" gismua, joita alkeisopetuksessa käytetään. Tähän kai meni muutamia päiviä (ei "työpäiviä" sentään). 500 brivlaa on ehkä enemmän kuin kymmenkertainen urakka: minusta tuntuu, että hommassa on jonkinlainen eksponentiaalisuus mukana, vaikka mukaan otettavat sumti-mahdollisuudet ovat mielivaltainen osajoukko kaikista teoreettisesti mahdollisista.

Datarakenne sisältää periaatteessa jonkinlaisen semanttisen "maailmankuvan" komponentin. Rakenne luettelee erään ontologian mahdolliset muodot, ei ne, jotka jossakin todellisuudessa, jossakin ajassa ja paikassa vallitsevat, vaan osan niistä, ne mitkä semanttisesti ristiriidattomasti voivat vallita, esiintyä yhdessä lauserakenteessa.

Voisin kuvitella, että rakenteen laatiminen jo sellaisenaan opettaa minulle jotakin näistä gismuista. Sitten jää vielä mietittäväksi, mitä muodostettavia satunnais-brideillä voi pedagogisesti hyödyntää: opetella niitä vastavalla tavalla kuin irrallisia sanoja?

5 kommenttia:

Knowledge kirjoitti...

Minä osaan vasta 129 sanaparia, mutta on tullut harrastettua kaikenlaista aiheen tiimoilta.

Radiossa kerrottiin tänään pienestä tutkimuksesta koskien suomen ja indoeurooppalaisten kielten ajattelurakennelmien eroja:

http://blogit.yleradio1.yle.fi/aristoteleenkantapaa/ajattelu_kieli

Suomen kieli on ilmeisen staattinen, josta aiheutuu ongelma työturvallisuudessa.

Itse olen tutkinut asiaa Suomen sisällä. Psykoosien määrissä mielenkiintoisia eroja eri murrealueilla. Ehkä alueelliset ongelmat voisi kääntää eduksi...

JuSa kirjoitti...

En osaa kertoa eksaktisti, montako gismua osaan. Olen ainakin vähän aikaa osannut jokaisen kaikista noista n. 500:sta parista, mutta nyt kun käyn listaa uudelleen läpi, olen huomannut että unohdusta tapahtuu ihan psykologian oppikirjan kuvaajien mukaisesti: ehkä n. 1/20 on edelleen ihan outo, n. 1/5 on sellainen, että osaan lojbanista suomeksi, mutta en toisinpäin, n. 50% on horjuen osattuja, menee sekaisin jonkun muun kanssa, tms. Ehkä n. 150 osaan kutakuinkin varmasti ja sujuvasti. Mutta treenaan lähes päivittäin. Se on ihan kivaa.

Mutta myös väsään tuota satunnaislausegeneraattoria, eteenkin sen "sanojensuhdetaulukkoa".

Kun se tekee asiallisia lauseita, käännän niitä suomeksi ehkä tuhat lausetta. Sitten teen kolmivaiheisen opetuskriptin tuon sanakriptin periaattella:
1. Lauseparin esittely.
2. Lojbanista suomeksi
3. Suomesta lojbaniksi

Jätän siis monivalinnat pois, koska ne eivät oikein toimi lauseiden kanssa.

Oletan, että tuolla oppii sanat paremmin ja hieman rutiinia peruskielioppiin, jossa ajattelin soveltaa vain seuraavia rakenteita:
1. Perus-sumti-paikat (kaikkia ei käytetä)
2. Sisäinen sumti.
3. Relatiivilause.
4. Joitakin abstraktoreita.

Näilläkin saa melko kompleksisia, ehkä hauskoja ajatuksia aikaiseksi, jos yksi bridi esim. sisältää kaikkia, mutta tämän sovellattuvuus riippuu arvotusta selbristä.

Lauseet eivät siis siis sisällä erisnimiä, prosumteja (mitä nyt relatiivilauseen "poi", "ke'a") ym. Siis hyvin vähän cmavoja.

Knowledge kirjoitti...

Minun "opettajani" poikkeaa siinä että opettelen kaikki sanat kerralla. Se kysyy huonoiten osaamiani vähän useammin, joten psykologian oppikirjan vakiot eivät ehkä päde minuun.

129 sanaparia osaan oman järjestelmän mukaan keskimäärin 98-prosenttisesti. Osaan 100 sanaa 100-prosenttisesti, 12 osaan 99%, ja 4 sanaa 98%. Loput sitten huonommin.

Lisäsin kantaan n. 50 sanaa, jolloin keskimääräinen osaaminen putosi 77%:n. Olen saanut nostettua sen jälleen 86:een prosenttiin.

Olen yrityksen ja erehdyksen kautta saanut tehtyä ohjelmaani aika tasaisen rampin. Mallinnan oppimistason muutokseen myös inertian. Kaksi peräkkäistä oikeaa vastausta nostaa vaikeustasoa enemmän.

Oppimisprosentin kasvamisen seuraaminen on oikein mielekästä. Haluan säilyttää oppimistilastoa myöhempää käyttöä varten.

Kaikki eivät varmaan pidä siitä kun sotkin kantaan mukaan englannin ja ruotsin sanastot. Pitäisi jotenkin jakaa ohjelma osiin tms.

JuSa kirjoitti...

Kyllä sinullakin unohtamista tapahtuu. Sanaston oppiminen sille tasolle, varmuudelle kuin äidinkielessä tai muussa sujuvasti puhutussa kielessä on vaihe, joka kestää vuosia. Ei liene muuta tapaa kuin jatkuva kertaaminen, vuosien ajan.

Tietysti kertamisen pitäisi tapahtua sanojen oikealla käyttämisellä aidoissa lauseissa ja irrallisten sanojen päntääminen on vain välivaihe, joka on mielekäs, jos se tuntuu hyvältä, motivoivalta. Mutta pitäisi mahdollisimman pian päästä esim. "lauseiden päntäämiseen". Olen vuosien kuluessa kuullut usealta kieliä harrastavalta henkilöltä, että esim vieraskieliset laulut ovat erinomaisia opetusvälineitä, täydentäen hyvin esim tekstien passiviista lukemista ja perinteistä "smalltalk harjoittelua".

Oletan että "exhaustive" valikoima satunnaislauseita, joita opetellaan hiukkan kuin sanoja, ja joiden sisällöissä sanat ja niiden yhdistelmät kertautuvat, voisi olla tietokoneavusteisessa opetuksessa sanojen pänttämisen jälkeen seuraava vaihe.

Knowledge kirjoitti...

Nyt 130-150 sanaa.

Laulut liittyvät varmasti kielenoppimiseen. Kielellinen ja musiikillinen lahjakkuus kuulemma korreloivat (positiivisesti) ihmisissä. Lapsi oppii kielen kokonaisuutena, koska erikieliset vauvat jokeltavat eri tavalla.

Olen itsekin tiedostamassa tätä tilannetta. Olen miettinyt että kolmasosan tietotekniikkaan liittyvästä ajasta voisin kuluttaa kielellisiin ongelmiin. Erityisesti ihmiskieliin, koska:

a) Ihmiskulttuuri on vielä monimutkaisin järjestelmä maailmassa ja siksi kiinnostava.
b) Ihmiskielet ovat luontaisia ihmisille kun taas maailman hahmottaminen ohjelmointikielen kautta on kömpelöä.