perjantai 25. joulukuuta 2009

Androidirobotilla olisi kysyntää

Minulla on yli 80-vuotiaat, kotona kahdestaan elävät vanhemmat. Isäni on muuten ikäisekseen kohtuullisen terve, mutta huono polvi rajoittaa liikkumista merkittävästi. Äitini on täysin kyvytön omatoimiseen liikkumiseen. Hän tarvitsee apua kaikkeen, sängystä, rullatuolista nousemiseen, vessassa asioimiseen ym. Hän on siis täysin isäni, toisen ei kovin hyväkuntoisen vanhuksen varassa ja tämä ympärivuorokautinen auttajana toiminen on isälleni kovin raskasta.

Nyky-Suomessa ei ole reaalista ratkaisua sille, että vanhuksien kotona asumista voitaisiin tukea vuorokauden ympäri, seitsemän päivää viikossa. Nuoremmat omaisetkin voivat auttaa vain rajoitetusti, vaikka asuisivat lähelläkin, jos ovat itse työelämässä. Yhteiskunnan kallis ja tunnetun puutteellisesti toimiva ratkaisu on laitoshoito, ja sitä useimmat vanhukset ymmärrettävästi kammoavat viimeiseen asti. Lisäksi laitoshoito on yhteiskunnalle hyvin kallista.

Tarvittaisiin siis kotiolosuhteisiin luontevasti sopeutuva, väsymätön, rajattoman huomaavainen ja kohtelias, vahva ja monipuoliseen apuun kykenevä kotiapulainen. Sellaisia oli varakkailla entisaikaan, ehkä nykyäänkin. Ratkaisuksi tavallisten vanhojen ihmisten tulevaisuuden kotiavuksi minä arvostan suuresti sitä kansallista positiivista, realistista asennetta ja tuotekehitystä, jota japanilaiset ja korealaiset tekevät androidirobottien kehittämiseksi. Androidirobotti ei ilmeisestikään ehdi valmiiksi tuotteeksi auttamaan vanhempiani, mutta meille seuraaville sukupolville näen sen ihanteellisena ratkaisuna vanhustenhoidon toteuttamiseksi.

Tällä hetkellä messuilla esitellään sieviä, mutta kömpelön oloisia androidien prototyyppejä,
joiden kognitiiviset kyvyt ovat kaukana siitä "common sense" -ymmärryksestä, jota kotona toimivalta yleiskäyttöiseltä auttajalta edellytetään ja fyysiset kyvyt ovat täysin riittämättömiä. Menee varmasti runsaat kymmenen vuotta ennenkuin käyttökelpoinen, oppiva, verbaalisesti kommunikoiva, fyysisesti kätevä ihmismuotoinen kotirobotti on markkinoilla. Vastaväitteeksi tällaisella ratkaisulle tuskin kelpaavat kustannukset, koska jo tällä hetkellä vaihtoehtona olevan laitoshoidon päiväkustannukset hoidettavaa kohti ovat todella korkeat. Kotihoito tuettuna androidirobotilla olisi erittäin todennäköisesti huomattavasti edullisempaa yhteiskunnalle kuin nykyisenkaltainen laitoshoito. Tietysti myös laitoshoidon tasoa voidaan parantaa ja kustannuksia pienentää ottamalla androidit ihmishenkilöstön avuksi ja tueksi, sitten kun tekniikka on kypsää.

Edellä kertomistani syistä humanistiset motiivit kannustavat edistämään kaikin mahdollisin keinoin robotiikan ja tekoälyn kehitystä. Minun ymmärrykseni mukaan lojban-kieleen perustava semanttinen teknologia mahdollistaa merkittävän oikotien tavoiteltaessa asiakkaiden kanssa luonnollisilla kielillä, esim suomeksi kommunikoivaa tekoälyä. Kotihoitaja-androidin älykkyys ei ilmeisesti tarvitse olla aidosti kaikilta osin "ihmisentasoista". Mm. kielitaidoksi riittää radikaalisti yksinkertaistettu, töksähtelevä "selkokieli". Androidin hallitseman sanaston koko ei ole ongelma, se voi olla mielivaltaisen suuri, mutta luonnollisten kielten monimutkaisella tavalla epäformaalit lauserakenteet vaativat hyvin kehittynyttä älyä. Siksi lojban sopii erinomaisesti robotin "äidinkieleksi", koska sitä käyttäen voidaan määritellä käytännössä mielivaltaisen monimutkaisia asiantilojen rakenteita, ajatuksia. Käytännön toiminnan edellyttämä rajoitetumpi luonnollisen kielen hallinta voidaan toteutta lojban-taidon "päälle", siten että luonnollisen kielen sanasto ja rakenteet määritellään lojban-perustaisella käsitekartalla.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Lojbanistanilaisen huoneen maadoitus

Vaikka olenkin tällä hetkellä edelleen keskittynyt henkilökohtaisen lojban-osaamisen reaalisointiin, lähinnä sanaston opiskeluun, ihan päivittäin, ajatukseni kulkeutuvat usein "horisontin taakse". Olen henkisesti sitoutunut jatkamaan chatbot-sovellukseni jatkamista. Sovelluksen ensimmäinen päävaihe, en nyt puhu pienemmistä välitavoitteesta, on saavuttaa kyky tallentaa lojbaniksi vastaanotettua tietoa semanttiseksi "maailmankuvaksi" ja akuutin keskustelun hetkellistilaksi. Lisäksi oleellinen on sovelluksen kyky vastata kysymyksiin ja jopa tehdä spontaaneja omia kysymyksiä ja kommentteja.

En pidä tätä tavoitetta minään todellisena, edes periaatteessa AGI-tasoista tekoälyä lähentelevänä koneymmärryksen tasona. Sovelluksen osaaminen olisi vain semanttista symboolimanipulointia ilman todellista ymmärrystä. Searlen "Kiinalainen huone" ajatuskokeen kritiikki iskisi suoraan sovelluksen rajoittuneisuuteen. Botin "ajattelu" olisi vain ohjelman datarakenteiden aktivoitumista ilman pienintäkään tajuntaa siitä todellisuudesta, mihin semanttiset rakenteet viittaavat.

Mutta reaalisen aikatauluhorisontin takana, silti mielen haaveilun tavoitettavissa, siintää ajatus botin ymmärryksen "maadoittamisesta", joko virtuaalitodellisuuteen, reaalimaalimaan, tai molempiin. Edelleen rationaalisesti hylkään unelman kurkoittaa siihen tavoitteeseen, jonka saavuttamista minua paremmalla teoreettisella osaamisella ja muilla resulsseilla varustetut tohtoritasoiset toteuttajat ovat yrittäneet ja toistaiseksi epäonnistuneet. Minulla ei ole edes teoriassa rahkeita oikeaan Yleisen Tekoälyn, AGIn tavoitteluun. Mutta silti, voisiko aidon semanttisen tietämyskannan hallintaan ja lojban-tasoiseen kommunikointiin kykenevän botin maailmankuvan "maadoittaa" esim robotiikan avulla reaalisiin aistihavaintoihin ja toimintaan? Voisiko kohtuullisella vaivalla laajentaa botin osaamisen robottiaivoiksi, jotka kykenevät havaitsemaan reaalitodellisuuden ja rakentamaan "ymmärryksen sillan" semanttisen tietämyksen ja aistihavaintojen välille?

Nämä ajatukset ovat oikeastaan syntyneet Roomba-pölyimurin pseudoälykästä touhuilua seuratessa. Vaikka en luonnollisesti tunnekaan iRobot-firman menestystoteutuksen 8-bittisen ohjelmiston todellista rakennetta, oletan sen perustuvan kovakoodattuihin tilakoneisiin ja sumeaan logiikkaan. "Lojbanistalilainen huone", botin aivojen metaforana edustaisi jo sinänsä kehittyneempää älyä kuin Roomban kunnioitettavan hieno "tekoäly". Joten entä jos yhdistettäisiin kaksi tämänkaltaista arkkitehtuuria, semanttinen, dynaaminen tietämys, aistihavainnot ja fyysinen toiminta? Se kuullostaisi aika paljolta! Searlen olisi jo hieman vaikempaa mitätöidä sitä!