Kun James Cooke Brown, JCB, alkoi kehittää lojbanin edeltäjää ja alkumuotoa, loglania, hänen motiivinaan oli tutkia Sapir-Whorf-hypoteesiä. Sapir- Whorf- hypoteesi heijastaa 1900-luvun alkupuoliskon ajattelua esittäen, että henkilön käyttämän kielen, ennen kaikkea äidinkielen, rakenteet vaikuttavat myös ajattelun rakenteisiin. Kielen ilmaisun mahdollisuudet muodostavat rajoituksia ajattelun mahdollisuuksiin.
Sapir-Whorf- hypoteesi on selvästi sukua Wittgensteinin Tractatuksen tunnettuun ja lainatuun 5.6 lauseeseen: "Kieleni rajat merkitsevät maailmani rajoja." Tätä lausetta on mielestäni tulkittu väärin sisältämään väitteen, että kielellinen ajattelu on ihmisen ainoaa ajattelua. Kuitenkin tätä edeltävä ja sitä seuraava teksti tuovat selväksi ilmi, että Wittgenstein kirjoittaa tässä yhteydessä logiikan maailmasta ja loogisen, symbolisen ajattelun rajoista: "Logiikka täyttää maailman. Maailman rajat ovat myös logiikan rajoja. Siksi emme voi sanoa logiikassa: Maailmassa on sitä ja sitä, muttei tätä tai tuota." Ja: "Mitä emme voi ajatella, sitä emme voi ajatella, joten emme voi myöskään sanoa, mitä emme voi ajatella" Tämä ei suinkaan tarkoita: "Mitä emme voi sanoa, sitä emme voi ajatella". Siis voimme tiedostaa mielessämme (eli ajatella) monenlaisia mielikuvia, jotka eivät ole symbolisella logiikalla, kielellä ilmaistavissa. Mutta ovat mahdollisia välittää esim musiikin ja muiden taiteiden avulla
Minä jaan ajattelun karkeasti kielelliseen eli symboliseen, loogiseen ajatteluun, joka on ilmeisesti aina tietoista ajattelua, sekä "muuhun ajatteluun". Käsitykseni mukaan tämä ei-symbolinen, muu ajattelu on koko ajattelun perusta. Se on sitä mielen toimintaa, joka muodostaa kielelliset ajatukset. Kielelliset ajatukset eivät ilman tämän ajattelun valtavirran apua pysty muodostamaan uusia symbolisia ajatuksia.
Näistä ei-symbolisista ajatuksista osa on tietoisia mielikuvia, mutta suurin osa "tajunnan alapuolella" tapahtuvaa mielen toimintaa, jonka minä luokittelen silti ajatteluksi. Sen sisältönä on neuraalinen hahmontunnistus ja assosiaatiot, mielikuvien opitut yhteydet, jotka muodostavat edelleen korkeamman hierarkiatason mielikuvia.
Toisen maailmansodan jälkeen Sapir-Whorf-hypoteesi joutui pois suosiosta, koska se yhdistettiin rasistiseen ajateluun. Arveltiin, että hypoteesillä voisi perustella kulttuurien eriarvoisuutta. Siksi JCB päätteli, että hypoteesia olisi mielekkäintä (ja kulttuuripoliittisesti korrekteinta) tutkia käyttäen kieltä, joka olisi (jos suinkin mahdollista) täysin kultturineutraali ja jonka rakenteet, eivät perustuisi mihinkään tunnettuihin puhekieliin vaan symbolisen logiikan hyvin hallittuihin elementteihin. Näin alkoi vuosikymmeniä kestänyt tuotekehitys, ensin loglanin nimellä, ja edelleen jatkuen esim lojbanin sanaston hiomisen muodossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Miten maailma voikin perustua noin laajalti rationalismiin.
"Kaiken tieteen päämääränä on siksi ei-älyperäistää ja ei-käsitteellistää ja siten puhdistaa inhimilliset aistihavainnot."
http://fi.wikipedia.org/wiki/George_Berkeley
Näyttää siltä, että Berkeley oli simulaatioargumentin kehittelijöitä:
"..aistimaailma on liian epäkoherentti ollakseen oikeasti olemassa. Berkeleyn mukaan oli olemassa vain Jumala ja olentojen sielut. Aistimaailma oli vain Jumalan sieluille antamaa aistitietoa, mutta sitä ei muuten ollut olemassa. Mitään materiaa Berkeleyn maailmankuvaan ei siis kuulunut."
Immanuel Kant sen sijaan hahmotteli aistimaailman ja tietoisuuden väliin "semanttisen mallintajan", "transendentaalisen minän", joka vastaa sapir-whorf-rajoitteiden ilmenemisestä:
"..maailman rationaalinen järjestys, sellaisena kuin tiede saattoi sen tuntea, ei voinut selvitä ihmisille pelkästään sattumanvaraisten aistimusten kasautumisen kautta. Sen sijaan tieto muodostui sääntöihin perustuvan synteesin menetelmällä. Tämä koostui aistimuksia hyödyntävien "ymmärryksen kategorioiden" käsitteellisestä yhdistämisestä ihmismielessä."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Immanuel_Kant
Lähetä kommentti